/Kauppa
  • Suomalainen utopia on romaani, pamfletti ja toimenpide-ehdotus, jota kirjoittaja on kirjoittanut useamman vuoden keräten yhteiskunnallisen kehittymisen alalta ideoita ja haaveita. Se on konkreettinen, kaunokirjallinen ja filosofinen utopia, joka on kirjoittajansa ideaali. Se on tarina, jossa vanhus, Liston ja nahkatakkinen nuorimies istuvat Aurajoen rannalla ja puhuvat. Se ei ole maksanut valtiolle seitsemääsataatuhatta euroa. Se ei anna ympäripyöreitä vastauksia epämääräisiin kysymyksiin eikä lannistu apatian aikakaudelle. Se haastaa ja siinä on ajatusta. Reaalipolitiikaksi kutsuttu utopia on nimittäin oikeaa utopiaa epätodellisempaa. “Utopioita on yleisesti pidetty pikemminkin nimekkäiden kirjailijoiden kirjallisina kuriositeetteina kuin vakavina kannanottoina poliittisten ongelmien ratkaisuihin.” - H.F. Russell Smith “Tämä ei ole kumpaakaan edellä mainituista ja silti hitusen kumpaakin.” - Ville Hytönen Kovakantinen, sidottu. 294 sivua. ISBN: 9789527389348
  • Kirjamessutarjous 8.11.2020 asti! Postikulut kuuluvat hintaan.  
  • Vainio, Anneli: Sydänrata

    27.50 sis. alv 10%
    Videotallenne julkaisutilaisuudesta 29.9.2020 Arabian asukastalo Bokvillanista: https://www.facebook.com/enoskustannus/videos/898950353846067
  • Sainio, Leena: Rapuooppera

    28.99 sis. alv 10%
    Rapuooppera on runokirja kaikille, niin lapsille kuin lapsenmielisillekin. Kirja sisältää monella eri tekniikalla tehtyjä runoja ja tekotapoja avataan tarpeen mukaan. Esittelyssä on niin riimirunoa, proosarunoa, dialogia, tajunnanvirtaa kuin visuaalista runoa, laulunsanoitusta, haikuja ja loitsua ja onpa mukana vielä oopperalibrettokin! Rapuoopperan runot ovat hauskoja, pohdiskelevia ja haikeitakin - niissä on kaikkea, mitä elämään kuuluu aina pehmoleluista valon nopeuteen. Leena Sainio on helsinkiläinen kirjoittaja ja musiikinopettaja. Sainio pitää tärkeänä sitä, että tekstien sisäinen rytmiikka on vahvasti esillä, jolloin runoja on myös helppo esittää tai lukea ääneen. Kirjan tarkoitus on myös kannustaa lapsia omaehtoiseen kirjoittamiseen. Leena Sainiolta on aikaisemmin julkaistu aikuisille suunnattu, kehuttu runokokoelma Särmää serenadissa (Pesä Kustannus, 2019). Kovakantinen, 86 sivua.
  • Kirjastohistorian oppikirjoissa ja historiikeissa kuvataan tavallisesti organisaatioita ja teknisiä muutoksia. Harvemmin on avauduttu siitä, mitä muutokset ovat merkinneet työntekijöiden elämässä ja ammatillisessa roolissa. Tässä kirjassa 43 työvuoden jälkeen eläkkeelle jäänyt Helsingin yliopiston kirjaston johtava tietoasiantuntija kertoo tarinaansa tieteen ja kirjastojen maailmassa. Siinä on varmasti paljon sellaista, minkä muut suurten ikäluokkien kirjastonhoitajat ja yliopistoihmiset tunnistavat omien kokemustensa kautta, mutta myös ainutkertaisia henkilökohtaisia kokemuksia. VTT, johtava tietoasiantuntija Maria Forsman työskenteli kirjasto- ja tietopalvelualalla vuosina 1972-2015. Siitä ajasta suuri osa kului käytännön kirjastotyössä erilaisissa rooleissa. Tutkijana ja opettajana Forsman työskenteli mm. Tampereen yliopistossa ja Åbo Akademissa. Hänen informaatiotutkimuksen alaan kuuluva väitöskirjansa (2005) käsittelee tutkimusverkostoja ja bibliometriikkaa. Kirjastotyö oli 1970-luvulla aivan toisenlaista kuin 2010-luvulla. 50 vuotta sitten kirjastonhoitajat kirjoittivat koneella pahvisia luettelokortteja ja pujottivat niitä laatikoihin. Tiedonhakuja he tekivät pitkälti päättelemällä ja hoksaamalla. Kun järjestelmällistä käyttäjäkoulutusta ei ollut, opastettiin tarvittaessa yksittäisiä ihmisiä kirjaston käyttöön 2010-luvulle tultaessa kirjastonhoitajasta oli kehittynyt tietoasiantuntija, joka laatii tietokantoja ja hakee tietoa internetistä. Hän hämmästyttää tutkijoita tekemällä bibliometrisia analyysejä ja pitää luentoja pienille ryhmille ja suurille luentosaleille. Tietoasiantuntijat ovat tieteentekijöitä, jotka ovat tehneet arkista kirjastotyötä hohdokkaaksi ja näkyväksi. Tässä kirjassa on kaksi pääjaksoa. Ensimmäinen kertoo kirjoittajan työelämän kulusta. Miten järjestelyapulaisesta tuli informaatikko, joka kiinnostui tieteellisistä jatko-opinnoista? Mikä innosti perustamaan kirjastotieteen ja informatiikan alalle tieteellistä seuraa ja lehteä? Kuinka tutkimuksesta kiinnostunut nuori nainen lähti muutamaksi kuukaudeksi Tampereen yliopistoon hoitamaan assistentuurin sijaisuutta ja huomasi monien vaiheiden jälkeen viettäneensä siellä erilaisissa tehtävissä yli 20 vuotta? Millainen oli paluu tieteestä käytännön työhön? Entä miltä tuntui, kun sai monien käytännön työvuosien jälkeen yli 50-vuotiaana mahdollisuuden tehdä väitöskirjan? Ja millainen oli paluu juurille, Helsingin yliopistoon ja muutoksen tilassa elävään kirjastoon? Toiseen jaksoon on koottu työelämän varrelta joitakin punaisia lankoja ja langanpätkiä, jotka jälkeenpäin katsottuna näyttävät loogisilta ja harkituilta. Näitä lankoja ovat venäjän kielen taito ja mitä kaikkea se vuosien varrella on tarjonnut. Toinen vahva punainen lanka on bibliografioiden eli julkaisuluetteloiden merkityksen ymmärtäminen tutkimuskohteena ja bibliometriikkaan eli siihen liittyvään tutkimusmenetelminen kokonaisuuteen perehtyminen ja käyttäminen. Muut langat liittyvät opettamiseen ja tieteellisten kirjastojen visiointiin. Lopuksi kirjoittaja kuvaa sitä, millaista oli tulla valituksi Vuoden Tieteentekijäksi 2013. Kirja on kirjoitettu kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville ja erityisesti niille, joita kiinnostaa se, mitä tieteellisissä kirjastoissa ja kirjastotieteessä tapahtui 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Nuo muutokset ovat vahvasti kytköksissä suomalaisen yhteiskunnan muuttumiseen. Kirja on yhden alalla toimineen tarina, josta yliopistomaailmassa tuolloin työskennelleet saman sukupolven edustajat saattavat löytää jotain tuttua. Se avaa näkymiä kirjastojen ja yliopistojen arkipäivään myös niille, joille tuo maailma on vieraampi. Kovakantinen, sidottu. 248 sivua.